Elossa ollaan ja käsillä on töitä

Viimeset noin 1½ vuotta elämästäni ovat olleet rankkoja. Opettelemista on ollut, välillä suu hymyssä ja välillä hammasta purren. Kyyneleitä on vuodatettu paljon. En ole asiasta huudellut täällä blogissa, enkä huutele nytkään. Kerroin vain sen, että elossa ollaan ja tunnelin päässä alkaa olla valoa. Voimia se on vienyt ja tulee vielä viemäänkin!

 

 

Vietin pääsiäisviikon elämäni ensimmäisellä sopeutumisvalmennuskurssilla ja juhannuksen jälkeen on kurssin kakkososa. Jotain oli mukananikin käsitöitä, mutta mitään valmista ei tullut.

 

Myös käsitöissä riittää itkua ja purkamista! Varsinkin vessan matossa, kun trikookude on niin eripaksuista enkä halua tuollaista ylläolevaa mutkamattoa.

 

Tulessa on monta juttua, onneksi kohta voi esitellä valmiitakin!

 

Valmiina alkaa olla:

- kahdet sukat

- arpajaispalkinto neuloen

- arpajaispalkinto ommellen

- pino lastenvaateita useampaan eri osoitteeseen

- beige huivi

 

Pahasti kesken:

- yksi huivi

- vessanmatto

- yöpukuja koossa 134cm

- takki koossa 140cm kaverin lapselle

- eri osotteisiin lapsille yllätyslahjoja

- turvalonkeroita (ylimmässä kuvassa)

 

Tästä on hyvä aloittaa kohta huhtikuu!