Ähtäri

Kävin eilen elämäni ensimmäisen kerran Ähtärissä. Ranualla ja Korkeasaaressa käyneenä tiesin suunnilleen mitä eläinpuistot pitävät sisällään.

Eläinpuistoon oli hyvät opasteet kauempaakin, eläinten askelten mitalla ilmoitettuna. Parkkipaikkoja oli kolme, joista P1 maksullinen. Tosin emme keksineet miten sinne pääsi, portissa ei ollut mitään ohjausta sisällemenosta. Joten auton nokka takaisinpäin ja P3 kautta auto parkkiin. Kävelymatka ei ollut pitkä ja parkkitilaa oli klo 12 aikaan hyvin tarjolla. Siitä iso plussa.

 

Eläinpuisto oli hienosti merkitty karttaan, jos sellaisen tajusi lipunmyynnistä ottaa mukaansa. Karttaan oli merkitty hienosti lyhempi reitti 1,2km kahdella pienellä tassulla tai pidempi 3km pääreitti isoilla tassuilla. Eläimiä oli yhteensä 25, joista pienellä reitillä 9. Myös tupakkapaikat ja makkaranpaistopaikat oli kartassa valmiina.

Eläinpuiston lippu oli voimassa kaksi päivää (ei pandataloon), mutta koska alueen hotellit ja muut majoitukset oli etukäteen jo varattu jonkin tapahtuman takia, reissusta tuli meidän osaltamme yksipäiväinen.

Ihan ensimmäisenä oli tapaaminen Pyryn ja Lumin kanssa.

 

 

Pyry keräsi suuren määrän katsojia ulos, missä bambu maistui todella herkulliselle. Sitten oli lepoaika sisällä ja kaikki ihmiset seurasivat sisälle.

 

 

 

Lumi otti sisällä hyvin rennosti.

 

Pandoista sai ottaa kuvia myös pehmopandan kanssa, mikä selvästi lapsiperheitä kiinnosti.

 

 

Kaikista reitillä olevista eläimistä oli hyvät tietoiskut, mistä sai tietoa eläimistä. Vilkkaiden lasten kanssa niitä tuskin ehti lukemaan huolella.

 

Lisäksi oli paikkoja, missä pystyi itsensä kuvaamaan eläimenä.

 

 

 

Pituusmitta näytti olevan kovassa käytössä, itse en mitannut minkä pituinen olen.

 

Kaikki lapset innostuivat hyppäämään pituutta, keiden ohi kuljin.

 

Parannettavaa oli ehdottomasti se, että kun alusta sai mukaansa rattaat, ei tiennyt minne ne jättää lopussa. Vaunuja oli kamalasti portilla ennen kotieläinpihaa, vaikka niiden jättöpaikka näytti olevan vasta päovien läheisyydessä. Itse ei meinanut päästä pois portista vaunujen takia!

Toinen parannettava asia oli Pääreitin varrella oleva kioski. Vessoja oli inva/lapsi, miestenvessa ja naisten, jossa oli kaksi pönttöä. Jonot olivat pitkähköt. Koska kioski oli 1.9 viimeistä päivää auki tälläkautta, oli valikoimaa vähän.

Etukäteen olin lukenut, että makkaranpaistomahdollisuuksia oli useita. Muttei paikanpäällä makkaraa myyty. Iso plussa oli lastenleikkipaikka ja paljon levähdyspaikkoja, missä istua ja syödä omia eväitä! Koko reitti oli esteetön, iso plussa siitä!

 

Farmi eli kotieläinpiha muistutti hyvin paljon Särkänniemen Koiramäkeä. Ihanasti siellä oli huomioitu lapsille tekemistä.

 

Parhaiten omaan mielen jäi pelokas kettu, vikkelä kärppä, mateleva kyykäärme, raakkuvat korpit ja nukkuvat saukot ja majavat. Takiini oli itselleni uusi tuttavuus.