Tilanne elävästä elämästä sairaslomalla:
tiistai-ilta, klo noin 16.15. Herra X ilmoittaa, että viikonlopulle tarvitaan partioleirille neiti M:lle lämmikettä kun tuli tämä takatalvi. Pikainen tutkimus vaatekaappiin ja toteamus, ettei mitään ole.
Mitäs nyt?
Herra X rämplää kännykkää ja näyttää pari kuvaa. Tämmöinen pitäisi saada.
Nopea sommittelu paperille, mutta Herra X ilmoittaa partiokirjassa olevan kaavan. No kun ei ole sellaista partiokirjaa, Herra X ottaa yhteyttä laumanjohtaja A:han.
Laumanjohtaja A ilmoittaa, ettei hänellä kaavaa ole, vaikka kuvissa olikin. Toisella laumanjohtaja K:lla se on. Herra X ottaa yhteyden laumanjohtaja K:n, sopivat tapaamisen 10 min päästä ja minä säntään kankaiden etsintään muistaen, että vihreäsiniruutuista villakangasta on jossain. En vaan satu muistamaan missä.
Illalla kaavan piirto itselle, kankaan leikkaus jota ei tietenkään ole riittävästi! Onneksi kaksi muutakin villakangasta löytyy ja vaaleampi pääsee kaveriksi.
Neiti M ilmoittaa tässä vaiheessa, että mites tuossa pussissa syödään. Eikun sommittelemaan eteen taskut ja tajuan että pitäähän se tunnistaakkin, joten taakse partiolippukunnan nimi. Alle päätän tehdä vielä nimen muliinilangoilla. Ettei varmasti häviä jos kukaan ei tunnista muuten.
Yö kipeänä valvoen totean aamulla klo 2.35 että alkaisinkohan jo ommella. En, mutta aamulla klo 8 alkavat koneet surista. Heijastin helmaan, ettei pieni sudenpentu jää auton alle.
Sovittaessa klo 9.15 totean, että iso tuli, mahdun itsekkin alle (166cm). Toisaalta, lapset kasvavat aina, mahtuupahan toppavaatteet alle. Ja menee seikkailijallekkin, kun kangas on molemmille neutraali keltaisesta huolimatta.
Ilmoitus Herra X:lle, valmis!
Prässäys, kuvien otto ja vielä nimi niin sudenpentuleirille on hyvä lähteä perjantaina.
Kaava: Reppu partiolaisen kirja (onko nimi oikein, en ole varma)
Kankaat: Villakankaat omista jemmoista, keltainen puuvillaa ja heijastintare jostain ostettu aikaisemmin
Fiilis: jes, valmista tuli mutta ei tämmäistä kipeänä!
